Itsensä ylittämistä

Vielä on jännitystä ilmassa

Nyt tuli ylitettyä itseni ja reippaasti. Sunnuntaina oli siis Turku touring pyöräily tapahtuma ja matkana oli 88km. Asetin tavoitteeksi 21-23km/h keskivauhdin enkä todellakaan haaveillut lujemmasta. Keskivauhti kuitenkin oli 24.8km/h josta olen NIIN ylpeä. 

Tuli kyllä ylitettä kaikki odotukset. Tällä suurella harjoittelulla mitä mulla on fillaroinnista takana en todellakaan odottanu hyvää vauhtia. Kaiken kruunas vielä hyvä sää ja oli meillä myös hyvä kokoonpano mukana. Matka taittuu huomattavasti kevyemmin, kun on hyvä juttukaveri vierellä. Ja kyllä, pystyin juttelemaanki enkä vain puuskuttamaan.
Matka meni

Muutama mäki siinä lopussa tuntui aluksi aivan liian isolle, mutta pienellä vaihteella pikku hiljaa tuli nekin vain valloitettua. Kyllä oli voittaja fiilis!

Maalissa <3

Kelikin oli oikein suotuisa meille pyöräilijöille. Aurinko alkoi paistamaan eikä se tuulikaan nyt mennyt hirveeksi vastatuuleksi missään vaiheessa. Tarjoilut olivat kyllä taas mahtavat oli puuroa, ruisleipää, sämpylää, rahkaa, suolakurkkua, banaania, kahvia ja pullaa. Me menimme kahden pysäkin taktiikalla, vaikka taukopaikkoja taisi olla yhteensä neljä tai viisi. Lopussa oli vielä keittoa tarjolla, mutta me mentiin yhdessä ABC:lle syömään. Saatiin ihmeteltyä sitten rauhassa kuinka reippaita oikeen oltiin.

Nyt katse kohti uusia haasteita.
Olisi hieno kuulla miten te lukijat olette haastaneet itsenne ja saada niistä uusia ideoita tulevaan. Kommentoi tähän alle tai linkkaa haasteestasi www.takomorunners.fi sivulle ja haasta joku meistä bloggareista mukaan. Meitä Takomorunnerssin bloggareita on ympäri Suomea, joten kuka vain voi haastaa ja ottaa haasteen vastaan. Tehdään yhdessä liikunnasta mukava juttu.

Hyvä me! Kaikki päästiin maaliin ja voidaan olla ylpeitä itsestämme

Eka tauko rahkaa ja pullaa

Toisella pysäkillä oli myös mehua ja pullaa

Omnomnom... pullaa...

Tässä lopputulos. Ei voi sano muutakun, että ylpeä!

Taukoilu hyväksi?!

Pakko myöntää, että nyt on tullut taukoiltua. Onko se ollut hyvästä vai pahasta?!?
Välillä tuntuu, että tauko tekee hallaa harjoitukselle. Mieli lopahtaa ja kaikki menee ennemmin takapakkia, kuin eteenpäin. Mulle kävi niin nyt kahen viikon juoksutauon aikana.

Vaellus viikon jälkeen on juoksujalka mennyt vähän hitaammin eteenpäin ja oon miettinyt miksi. Onko se vaan perus laiskuus vai onko se ajatus siitä, että nyt pitäis jo mennä kevyemmin?! Vauhti on pysynyt suht samana, seura on edelleen hyvä ja maisemiakin ollaan vaihdettu.
Mistä sitten johtuu,..
Osallistuin Rauman Lapissa järjestettyyn löylyhölkkään. 8km oli matkana, joka kulki asfalttia, hiekkatietä ja metsäpolkuakin mentiin. Asfaltilla tosin en ole pitkään aikaan juossut ja se tuntui heti jaloissa. Hiekkatie oli tuttu ja turvallinen alusta ja se olikin ihan miellyttävää. Metsäpolku mentiin kallioista mäkeä ylös, Huhhuh =) silti metsä osuus meni todella nopeasti, jonka jälkeen taas hiekkatietä ja sitten maaliin. Matka taittui noin 50minuutissa ja oli kyllä RASKASTA.

Löylyhölkän tulos

Ennen löylyhölkkää en tainnut käydä kyllä juoksemassa vaelluksen jälkeen kertaakaan, tunsin levon olevan rankan viikon jälkeen paikallaan.
Tauon jälkeen lenkkareiden takaisin laittaminen tuntuu aina niin raskaalle. Jotenkin helpompaa tehdä kaikkea muuta, kun lähteä juoksemaan.

Viime viikolla olikin Suomen ladun maastopyöräily kiertueen esittelypäivä täällä Raumalla ja siellähän sitä tuli oltua ja oikeen lehteen päästyä.

Vaelluskaveri Armi oli kanssa testaamassa pyöriä

Harjoittelua; kiviä, puita ja pieniä
kapeita polkuja

Fatbike ja täysin jousitettu maastopyörä oli valittavissa

Hauskaa kyllä oli. Meitä oli noin kaksikym-mentä osallistujaa nuorta ja vanhempaakin oli mukana. Ensin laitettiin pyörien asetukset kuntoon ja hieman tutustuttiin millainen pyörä on alla. Mulla oli fatbike ekaa kertaa alla. Seuraavaksi lähdettiin suorittamaan jarrutus testiä ja mutkikkaita ratoja. Rauman Latumajan alapihalla oli pyörän ja oman tasapainon testausta ja yläpihalla oli sitten "kiviä, puita ja ahtaita polkuja", jotka piti kunnilalla suorittaa =)
Kahvi välissä ja sitten metsään. Sen verran oli menoa ja meininkiä, että unohdin ottaa kuvia metsässä. 3h tuli sitten yhtäsoittoa oltuu pyörän päällä. Kyllähän siinä jo hikikin tuli.

Seuraavaksi onkin nyt sunnuntaina 21.8. Turku Touring Pyöräily tapahtuma. Matkana on 80km, jota lähden suorittamaan kahden työkaverin ja toisen heidän vaimonsa kanssa. Toivottavasti en kuole matkalla. Harjoittelu tähänkin on ollut tapani mukaan todella tehokasta. Muutama noin 11km matka on tällä samalla viikolla tullut tehtyä. Eikä oikein isoja lenkkejä voi enää mennä tekemään, jotta ehtii palautumaan. Tänään (perjantaina) velä 11km lenkin ja sitten salille tekemään hikijumppaa, niin eikös se siinä sitten.
Toivon kovasti ettei sunnuntaina sada ja ettei tuulisi hirveästi. Aurinkoa olisi kiva saada lenkin ajaksi, niin tulisi pirteämpi olo.
Mukaan pitää pakata; buranaa, vettä, urheilujuomaa, banaania ja tietenkin suklaata <3 ihania tekosyitä nää pitkät urheilut suklaan ostolle =D

Ennen kuin edellinen on suoritettu pitää jo katsoa eteenpäin ja valkata seuraava "itsensä ylitys" tapahtuma. Oon jo viimevuonna kattonut, mutta en uskaltanut osallistua
Rauman Lapissa järjestetään Narvi-Triatlon tai pikemminkin osallistuisin kuntotriatlonin 200m uinti, 11km pyöräily ja 4km hölkkä! Toiveena olisi, että saisin uudet lenkkarit siihen mennessä ja voisin niitä sitten siellä kokeilla. Voi kyllä olla parempi mennä vanhoilla, niin ei niin väliä mihin lammikkoon astuu.

Asics gel-foundation 12

Olen pohtinut uusien lenkkareiden ostoa jo kauan ja nyt sen sitten sain tehtyä. Tilasin Asicsen gel-foundation 12 lenkkarit. Niissä on ylipronaatio tuki ja ihan kivan värisetkin (tossa kuvassa tosin näyttää vaan mustilta)
Uskalsin tilata netistä, koska olen nyt käynyt niin monet Asicsen kenkät kokeilemassa ja tunsin olevani varma koosta. Haikein mielin siirryn kyllä Adidaksesta pois.
Uskon silti uusien lenkkareiden tuovan intoa taas lenkille.
Talveksi pitäisi jo alkaa katsomaan niitä nastalenkkareita, jotta tekosyitä ei löydy olla lähtemättä lenkille.

Eihän matka olisi mitään ilman loppujännitystäkin ;)

Keskiviikkona meillä oli vapaata ohjelmaa ja osa meistä päätti lähteä katsomaan Gornerschlucht:in rotkoa. Hieno oli kyllä. Kauniisti rakennettu käytävä vei kallion seinämää pisin putouksille. Hienoja putouksia oli joka käänteessä. Kasvit kasvoivat oudoissa paikoissa, joissa et uskoisi kasvin kasvavan.

Kallioiden välissä putoukset pitivät kovaa meteliä

Käytävä mutkitteli seinämää pitkin

Kirjoitettiin Armin ja Tapsan kassa nimet lankkuun, jotta ollaan ikuisesti Zermattissa 

Mulla oli myös hieno mahdollisuus nähdä Sveitsinveljeä Zermatissa. Hän tuli perheensä kanssa viettämään aurinkoisen iltapäivän kanssani. Viimeksi vuosi sitten nähty Tsekkisiskon häissä.

Juttua riitti taas kerrakseen.

Minä, Florent ja Céline. Matti tietenkin taustalla

Vuoristossa kelit kyllä vaihtelevat todella nopeasti. Grin:in perheen saavuttua aurinko paistoi ja oli oikein kuuma. Yht äkkiä pilvet alkoivat kertyä ja alkoi satamaan isoja pisaroita, vaikka eihän se meitä haitannut.

Heidän lähdettyä ehtisin 19.00 kattaukseen ja ruoka oli jälleen kerran erittäin hyvää.

Toisiksi viimeisenä vaelluspäivänä lähdimme junalla Riffelapin asemalle, josta vaelsimme Grünseen järveä. 

Tänne olivat monet muutkin löytäneet polkunsa. Monet ottivat kuvaa Tobleronin kanssa (2300m).

Tästä vielä nousimme Fluhalp majalle 2612m korkeuteen syömään lounasta. Tässäkin saimme muutamia vaihtoehtoja Tiialta joita voisimme vaeltaa. Mennä vielä hieman ylemmäs tai jäädä majalle ottamaan aurinkoa. Minä valitsin majalle jäämisen pienellä taka ajatuksella. Oman reitin kulkijana tein oman pienen spurtti laskun ja nousun kurkkaamaan reunan taakse.

 Kaikki tuo sorajyrkänne on entisajan jäätikö rajaa. Surullista ajatella, ettei sitä koskaan saada takasin.

Tossa se polku meni...

Fluhalp vuoristomaja

Ei hullumpi työpaikka ruokala :D

Lounaan jälkeen aloimme laskeutua Sunneggan väliasemalle, jossa oli oikein mukava vuoristojärvi josta oli tehty kunnon uintipaikka. Uikkareita kanteneet kävivät pulahtamassa ja me muut menimme afterhaikille jäätelölle ja oluselle. Siitä sitten hisseillä alas ja kohti hotellia ja seitsemän ruokailua.

Meille oli katettu fondu ruokailu. suolaliemessä saimme itse keittää lihat jotaka haimme
tiskiltä. Oli kahta lihaa ja kanaa, ranskalaisia ja riisiä. Salaatteja ja hedelmiä. Erilaisia kastikkeita ja jälkkäriksi jäätelöä

Perjantai ja viimeinen vaelluspäivä tehtiin toiselle puolelle laaksoa. Triftin kanjoia ylös Edelweissin reittiä pitkin. Reitti on saanut nimensä Edelweiss kukasta joka on harvinainen näky.

Tämä ei ole minun ottama kuva
lainasin kuvaa
pixabay.com 

Me näimme murmeleita matkalla. isolla niityllä niitä oli ainakin seitsemän laskujemme mukaan.

Vahdissa

Toiseen suuntaan vahdissa

Jyrkän nousun jälkeen saavuimme Edelweiss Alterhaupt majalle 1961m korkeuteen. Emme silti pysähtyneet vielä tähän, vaan jatkoimme matkaa ylemmäksi. Pidimme kyllä omia pieniä taukoja matkalla ja hedelmäpaussin myös. Lounasta söimme oikein ihanalla Hotel du Trifit majalla (2337m) tai hotellilla, niinkuin nimikin kertoo. Siellä meitä osattiin jälleen odottaa Tiian soiton johdosta. Omistaja kertoi meille päivän parhaat ruuat ja heidän kotitekoisesta jääteestä ja piirakkaasta.

Tuolta me tulimme

Omistaja soitti meille oikein hienosti vuoristotorvea

Varattu päytä ja röstiä kuivatulla lihalla. NAM!!

Täältä otimme juuri valmistuneen omenapiirakan palaset mukaan ja lähdimme nousemaan Matterhornin maisemapaikalle 3406m korkeuteen.

Melkein huipulla asti

Ei ole piirakka maistunut ennen paremmalta....

Loppu matka olikin sen verran taas kiireinen, ettei kuvia oikein tullut otettua. Alas mennään aina jarruttamatta :) Yhden kuvan silti otin, joka sopisi täydellisesti viimeiseen laskuun.

Mun vaelluksen tuntemukset jälleen tänäkin vuonna.

Viimeisen ilta seitsemän ruokailulla oli kalaa, Jälleen oli kerrassaan mahtavat annokset. Olimme myös kutsuneet Tiian mukaan ruokailuun kiittääkseemme häntä mahtavasta viikosta. Hänen opastuksessan oli oikein mukava olla. Tietoa alueesta oli ja mahtavat jutut (vaikka onkin Porilainen). Jokaisella vaelluksella oli uusi Alppi kertomus ja varmaan oli myös vuorienlisää tullut joka kertomuksilla, mutta sehän kuuluu asiaan =)

Sitten meidän loppu jännitys... Minähän sitten reippaana tyttönä ja hieman yllytyshulluna varasin itselleni liitovarjo laskun lauantaille. 9.45 oli sovittu tapaaminen ohjaajien kanssa Sunnegga hisseillä, josta nousimme niin ylös, kuin vaan hisseillä pääsee. Rothorn pysäkille 3103m korkeuteen. Hiljaisen liitovarjo-oppaan kanssa näimme pieniä murmeleita leikkimässä jyrkillä niityillä. Hissien loputtua alkoi jo hieman jännittämään. Opas oli tosiaan todella hiljainen ja miettisin, että koska hän alkaa kertomaan minulle mitä tulee tapahtumaan. Varjo leviäksi, haalarien ojennus minulle ja sitten suoristamaan varjon naruja.. Valjaita pukiessa hän kertoi, että odotetaan tuulta, kävellään hieman kunnes varjo on yläpuolellamme ja sitten muutama juoksuaskel, kunnes maa katoaa alta. Niin siinä sitten tehiin...

Sit mentii jo...

Hienointa liidossa oli "jo tuttujen paikkojen" näkeminen. Osasin katsoa jäätiköitä, kanjoneita ja hissejä ja tunnistin paikat missä minäkin päivänä oltiin käyty.

Hieman ennen lopetusta ohjaaja kysyi haluanko, että tehdään temppuja. Tottakai mä suostuin. En tiedä miten päin siellä taivaalla oltiin ja kuinka lujaa mentiin mihinkin suuntaan, mutta hauskaa se oli =D

Olimme sopineet, että hän palauttaa minut juna-aseman taakse, jossa tapaisin muut matkustajat ja lähtisimme sitten junalla lentokenttää kohden. Hän teki työtä käskettyä ja noin vajaa 5minuuttia ennen olin asemalla, kun loppu porukasta saapui paikalle. Kaikki (jopa minä) jännittäen ehdinkö junaan vai en. Tämäkin oli niitä juttuja mitä kerrottiin sitten äidille vasta, kun oltiin laskeuduttu asemalle ja ehditty junaan =D Ensi vuonna uudelleen <3

Kiitos meidän ihanalle Rauman Ladun porukalle jälleen ikimuistoisesta ja mahtavasta reissusta. Teidän kanssa on aina niin mukava matkustaa ja vaeltaa <3 <3