Sairastelua jälleen... Murr

Flunssa iski muhunkin nyt sitten. Tuntuu, et joka kerta, ku saan taas kunnon driven päälle ja suunniteltua viikon treenit itelleni ja aikataulutettua kaikki, ni tulee joku sairastelu. Tää on niin pyllystä! Nyt olen sitte käyny tyttöjen kanssa vaan kevelemässä rauhallisia piiiitkiä mettälenkkejä. Ottanut päiväunia ja ollut töissä. Kuumetta mulla ei ole oikeen ollut missään vaiheessa. Maanantaina kävin kyllä apteekin ostamassa melkeen tyhjäks taas kaikista lääkkeistä. Mukaan tuli Strepsils, Bisolvon ja B-vitamiini lisä. D-vitamiinia olen alkanut ottamaan jo viikko aikasemmin ja rautakuurin aloin myös viikko sitten. Nytkun lisäsin B-vitamiinin aamupillereiden joukkoon aloin miettimään otanko liikaa purkista sellaisia ain eita joita pitäisi saada enemmän ravinnosta?!

Näitä kaikkia olen nyt ottanut aamuisin tai päivän kuluessa =O !!

En ole koskaan ollut mitenkään loppusyksyn ihminen ja olenkin oppinut jo vähän pelkäämään sitä masentuneisuuden tunnetta mikä mulle on aikasemmin aina tullu.  Siksi otin rauta ja D-vitamiini kuurit nyt. Ekan viikon vedin molempia 2 tabua aamulla ja nyt otan sitten 1 tabun päivässä. Olo on kyllä nyt ollut hyvä ja vähän pirteempi vai johtuuko vaan päikkäreistä =D

Pyytjärvellä kuvailemassa

Onneks mulla on ollut iltavuoro viikko, ni on saanu nukkuu vähän pidempään ja on ollu aikaa käydä pitkillä lenkeillä tyttöjen kanssa. Metsä on kyllä se paikka, jossa mun mieli lepää. Oli nytkin niin kiva vaan kävellä ja syöttää tytöille puolukoita ja mustikoita (mitä niitä vielä oli jäljellä) ja kuunnella metsää. Unohtaa kaikki muut mielestä ja nauttia vaan. Ottaa kuvia tytöistä ilman, et olis tarvinnu kattoo kellosta koska tarvii olla kotona ja koska tarvii olla jo seuraavassa paikassa.

Ihana auringon paiste kotimatkalla

Oon omalla luvalla jättänyt nyt Suunnon kellonkin pois tällä viikolla ja päättänyt, et nyt ei katota kalorien kulutusta tai askelten määrää. Parantelen rauhassa itseni ja sitte katotaan uudestaan. Uskallanko edes kattoa kellosta, kuinka alhaseks se on mun kuntoni nyt laskenut!No ei haittaa, ku ens viikolla taas toivon mukaan kunnossa ja sit taas lenkille normaalisti.

Pakkashousut jalassa ja paksupipo silmillä.

Kävin mä myös parturissa tiistaina ja nyt tehtii mulle se otsis josta olen jo hetken haaveillut. 

Mul on myös uus tukka =) 

Viikonloppu tuo tullessaan kaverini jenkki isäntäperheen tyttären Suomeen ja mennään syömään ja Lukon peliin. En itse niin jääkiekkoa seuraa, mut hyvässä seurassa menee mikä vaan ;) Nyt on vielä vastassa Ässät ja halli on varmaan täynnä. 

Lauantaina on myös Rauman Takomoruners porukan yhteislenkki. Otanlahden kentältä (pesäpallokentän ja yleisurheilukentän välistä) lähtö klo14.00 jonka jälkeen tehdään intervalli harjotuksia. Raumalaiset mukaan, ni sit on hyvä mieli lähtee peliin ja illan viettoihin.

Syksy on tullut

Kovin on syksy saapunut ja kaikki juoksutapahtumat alkaa olemaan loppu. Nyt aletaankin kasvattamaan peruskuntoa. Rauman Takomorunners porukka on aloittanut yhteislenkeillä tekemään intervalli harjoituksia. Tänään oli vuorossa porrastreenit. Alku lämpönä otimme noin 3km hölkällä reidet lämpimiksi ja sitten puserrettiin portaissa. Mentiin spurtilla joka askelma, spurtilla joka toinen askelma, yhden jalan hyppyjä, tasahyppyjä ja uudelleen spurtit. Hölkällä alas ja pientä yläkropan lihaskuntoa alhaalla; punnerruksia, ojentajapunnerruksia ja vatsoja. kyllä muuten hapotti lopussa reidet. Itsekin saavuin paikalle pyörällä ja muutama pieni mäkikin siihen matkalle sopisi vielä täysillä vedettäväksi. Ensi lauantaiksi sopisimme uuden intervallitreenin joka tehdään urheilukentällä. Alku hölkkä tietenkin ensin. Tulkaas Raumalaiset ketkä tätä luette, ni ens kerralla mukaan. Eli 8.10. klo:14.00 Otan urheilukentälle.

Syksy saa itselle ainakin sellaisen tunteen, että nyt jätetään se vanha minä taakse ja otetaan pirtsakka ote niskasta taas kiinni ja karistetaan kesän grillien tuomat kilot pois. Aamulenkit eivät tosin ole ihan niin mukavia, kuin kesällä, mutta kai niihinkin sitten taas tottuu.
Syksy tuo omaan liikuntaan ainakin kovasti muutosta. Pyöräilykaudelle voi sanoa hyvästit ja kuntosali ja vesiwoikka saa taas tulla mukaan aikatauluihin. Aloimmekin viimeviikolla kaverini Marian kanssa vesiwoikan ja oli se kyllä raskasta, vaikka muuten luulee tekevästä vähän kaikkea. Hauskaa kyllä oli ja 45minuuttia meni nopesti.

Näin kahden koiran omistajana mulle lenkkeily ilman koiraa on menlkeen sama, kun menis alasti lenkille. Melkeen luonnollista, mut ihanko jotai puuttuis. Olenkin nuorempaa ranskanpullaani alkanut ottamaan mukaan. Hän (kyllä SE on HÄN tässä taloudessa) on vasta 10kk, mutta täynnä energiaa. Lenkillä tosiaan pidetään juomataukoa ja kävellään välillä myös. Ei saa rasittaa liikaa pikkusta sydäntä. Hienosti on kyllä jaksanut hölkötellä mukana. Vanhempi pullani ei nyt pääse osallistuaan juoksulenkkeihin, koska jalassa on edelleen jotain häikkää ja en halua tehdä enempää haittaa jalalle.

#haterswillhate #runnerswillrun

Loppuun vielä muistoja TuraRun tapahtumasta. Siellä oli jos jonkin moista estettä. Hauskaa oli kyllä joka esteellä. Oli kyllä mahtava kokemus ja tämä olikin mulle eka tällainen "hassuttelu" juoksutapahtuma, jossa olen ollut mukana. Tapahtuma oli kyllä hauska ja haasteellinen. Iso kiitos TuraRun2016 oli ilo olla mukana tapahtumassa, joka on hyvin järjestetty ja oman kylän voimin pystytetty.

Kiipeemäänkin päästiin

Saatiin yhteiskuva peikon kanssa, vaikka mörisinkin meille 

Takomorunners team <3 Jenina (Rauma), Susanna (Turku), minä (Rauma) ja Milka (Oulu)

vesi oli kylmää

Mutta meitä silti vaan nauratti