.....ja se SAAKUTIN ylikunto =/

On se sitkee sissi se ylikunto.
Hienosti tuntui taas menevän ja vauhtiakin tuli ihan kivasti lisää, kun kävin siskon perheen jämtlanninpystykorvan Mr. Hukin kanssa juoksemassa 9km.

Korvissa vaa ulisi tuuli, ku viiletettii menemään 6:46/km keskivauhdilla. Tais meillä mennä se veto osuuski aika 50/50, ku olis pitäny ilmeisesti joka ruohonkorsi erikseen käydä nuuskiis ja sitten merkkaas. Argh....
Maanantaina sitten lepopäivä ja tiistaina taas juoksemaan. Hienosti menee näin ajatuksen kanssa, mutta kun päästiin tiistaina Pitkäjärven padon kohdalle ja juoksemaan, ni eipä ollukkaa enään niin helppoa.
Ei meinaa sit kulkenu ei millään. Kaikki se juostessa höpöttely ja se "I'm a super woman" juttu oli kadonnu, vain jalka meni eteenpäin väkisin. Kyllähän siinä sitten tosiaa vedettii se 2.8km hampaat irvessä juurikaan sanaa sanomatta. Olin siis kaikkista parasta lenkkiseuraa. 6:53/km oli vauhti, mut ei se siltä kyllä tuntunut. Onneksi tuli sentää poljettuu 7km mennen tullen, ettei ihan yhtä tyhjän kanssa ollu se lenkki. Lenkin aikana tajusin, että se ylikunto ei todellakaan ole vielä selätetty. Samanlaista tuntua alkoi olemaan kropassa, ku loppu syksystä oli, ku ei osannu himmata. Pää haluaa mennä, mutta kroppa ei pysy mukana. Suunnitelmat meni siis uusiksi ja keskiviikosta tuli kanssa lepopäivä, vaikka niin ei pitänyt alunerin olla. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja tajuta se maanantaina, ku menin nukkumaan jo 21.20 ja heräsin vasta kellon soidessa 05.15. En muista koska olisin noin kauan nukkunut.

Mun ylikunnosta vähän. Aloin huomaamaan tosiaan viime syksynä, että kroppa ei oikeen jaksa pysyä mukana. Miettisin kaikkien vitamiinien puutetta ja raudan puutetta, mutta pakko se sitten oli myöntyä, että krooninen ylikunto oli iskenyt muhun. En saanut nukuttua öitä, vain muutamia tunteja yössä. Vatta oli koko ajan ihan sekaisin eikä mikään innoittanut. Mieliala oli todella alhaalla ja itku herkässä. Tunnin koiralenkeistä tuli kahden tunnin lenkkejä, koska en vain jaksanut kävellä. Piti pitää taukoja lenkeilläkin. Lyhkästen rappusten nouseminenkin oli jo tuskaa. Reidet huusi heti maitohapoilla ja hengästyin heti. Päätin kokeilla olla urheilematta ensin viikon, sitten kuukauden ja lopuksi melkeen kolme kuukautta olin ilman urheilua. Urheilemattomuus söi mun itsetuntoa ja kaikkea sitä millaisena minä olin itseäni pitänyt. Olinhan minä urheilija. Nyt olin sohvaperuna joka veti suklaata suruunsa =( 8kg tuli syötyä sitä suklaata syksyn ja talven aikana, jonka jälkeen totesin, että nyt on pakko alkaa kokeilemaan ja saada urheilija takaisin esiin.
Raskasta se oli. Kaikki tuntui todella vaikealle ja kaikki piti aloittaa taas rauhallisesti. Nyt on reilu puolivuotta kulunut tuosta ja se urheilija mun sisälläni on kyllä nostanut päänsä taas esiin. Ison kiitoksen annan kavereilleni, jotka jaksoivat kitinöistäni huolimatta aina pyytää mukaan lenkeille. Nyt on taas tavotteita ja halu parantaa tuloksia. Onhan niitä tuloksia nyt jo tullut huimaa tahtia, joten voin olla jo ylpeä tähän astisista saavutuksistani. Nyt muistan paremmin kyllä pitää niitä välipäiviä myös. Salikortit on nyt pannassa ja juokseminen ja pyöräily ovat päässeet osaksi kunnon kohotusta. Kuukauden päästä alkaa kesäloma huiman hienolla vaellusreissulla. Sen jälkeen olen jo luvannut itselleni, että voin mennä takaisin crossfitin pariin. Siellä sitten hiomaan taas sitä "entistä" kroppaa takaisin.

Kävelylenkkejä olen tehnyt silti, koska tarviihan nää koirat silti lenkittää.
Lenkit ovat pääsääntöisesti painottuneet järvien ympärille, jotta he pääsisivät kahlaamaan.
Heistä onkin kuoriutunut  uusia puolia esiin ja molemmista on tullut oikeen kunnon vesihirmuja. Ranskanbulldoggeja ei niin pidetä minään uimareina, joten olen ollut yllättynyt heidän kiinnostukseta veteen. Tequila (ruskea 2vuotias) on oikein uskaltanut sukeltaa keppiä hakiessa vaikka ei tassuja uskalla irrottaa pohjasta ja koittaa uimista. Rose (musta 7kk) on uskaltautunut jo vattaan asti kastaa ittensä.

  

Fillarointia ja vapaata ☺

Huhhuh. Tuli tossa sitte kylmilteen polkastuu 72km. Treeninä takana 3km työmatkafillarointia. Meinasin, et jos 19km/h keskivauhdilla pääsen, ni aika kova olen, mut mentiinki 23,6km/h 

Alkuviikon pyhitin levolle. Ajatuksena oli lähteä keskiviikkona sitten juoksemaan, mutta eihän mikään mene niinkuin on suunnitellut ja vasta perjantaina pääsin juoksemaan. Perjantaina juostessa miettisin mitäs sitä oikee blogiin sitten laittais juoksemisesta. Tulikin mieleeni kysyä teiltä hyvät lukijat nyt vinkkejä. Mitkä olisivat hyvät juoksukengät. Vanhat alkaa olemaan jo loppu ja huonossa hapessa muutenkin. Kerro oma mielipiteesi hyvistä lenkkareista, jotka kestävät hiekkateillä juoksemista.. Oon kokeillu vähän kaikkia ja jostain kumman syystä mulla kuluu tuolta oikeen jalan kantapäästä kaikki ekaks puhki. Kuvasta ei taida oikee näkyy tota kulumaa, mut saa käsityksen millä ollaan menty.

Perjantain lenkillä takas tullessani ihmettelin, että oli kevyempää juosta vastatuuleen, kun myötätuuleen, Mahtoiko johtua päivän lämpötilasta ja kosteudesta. Tuntu meinaa ettei happea saa, ku myötätuuleen menee. Kosteuttakin oli nii paljon ilmassa, et paidan ulkopintaki oli märkä jo enneku alko edes hikoilee. Vältyinki vesisateelta ihan kivasti, sillä uimisen jälkeen alko tihuttaa ja kotiin ajellessa tuliki jo vähän enemmän vettä auton tuulilasiin.

Tuli siitä kyllä eri fiilis taas mennä landella lenkille. Sehän myös näkyi tielläkin, että landella ollaan, ku tuli tiemerkkejä vastaan mis varotettiin hevosista =) yhtään en kyllä nähnyt. Lähdin siis mein mökiltä Narvinjärven rannasta juoksee, joka sijaitsee Rauman Lapissa. 

Mikäs täällä on kyllä juostessa, ku tosiaan järveen pääsee pulahtaa lenkin loputtua. Eikä nää maisematkaa huonoja ole =) 

Alkulämpönä otin tyttöjen kanssa 40min metsätie kävelyn. Ihanaa mennä mettäteitä, ku tytöt menee vapaana, ni tulee vähän enemmän heillekkin tallustelua. Lopuks piti sit leikkii vielä kävyillä, ku mä yritin venytellä terassilla.

Mitäs viikonloppu tuo sitten tullessaan?! Toivottavasti lenkkiä ilman sadetta =) 

Hyviä lenkkejä kaikille ja muistakaa antaa vinkkejä mitkä kengät olis parhaat ostaa seuraavaksi ;)

Eka blogikirjotus Takomorunners riveissä =) Jospa ensin kerron itsestäni, ni on helpompi samaistua kokemuksiini.
Olen 31 vuotias Raumalainen (niiku kirjotuksest voi varmaa päätel =D). Omistan kaksi ranskanbuldoggia joiden kanssa käyn ahkerasti metsässä kävelemässä.  Koin kroonisen ylikunnon loppu syksystä 2015 jolloin olin lähes 3kk tekemättä yhtään ylimääräistä liikettä. Koirien kanssakin lenkkeily oli jo ihan liian vaativaa. Tunnin normi lenkki muuttui kahden tunnin pysähdyksiä täynnä olevaksi lenkiksi, jos jaksoin edes mennä metsään asti.
 Nyt siitä on kuitenkin päästy ohi ja uusi aikakausi lähtenyt käyntiin, kiitos Takomorunners =)
Tarkoituksena on kertoa minun kokemuksia juoksemisesta ja kerron myös, että ylikunnosta pääsee yli vaikka se tuntuu hitaalta prosessilta.
 Minä tykkään juosta 6-12km matkoja maastossa. Tällä hetkellä 9km matkaan menee 1h05min ja sitä tässä nyt parannellaan. Tavoitteena olisi myös puolimaratoni tai jopa (jos tässä nyt hullutellaan) kokonainen maratoni =) tavotteitahan pitää olla =D
 Eilen käytiin kaverin kanssa tosiaan toi 9km heittämässä ja voin vaan sanoa, että miks ei juoksuun ihastuis, ku on hyvää seuraaja ihan parhaat maisemat =)

Käytiin tosiaan kahden pikkujärven ympäri; Äyhöjärven ja Pitkäjärven. Maisemat on mitä mahtavimmat, että kyllä ajatus sai levätä matkalla. 

Mä aijon myös osallistua erilaisiin juoksutapahtumiin, joten niistä tulee raporttia tänne niinkuin mun instaan ja faceenkin. Päivittelen myös takomorunners:ien instaa aina välillä :) mun jutut tunnistaa siellä sanna@takomorunners.

Käytän myös #haterswillhate #runnerswillrun hästägejä. Mun insta on sannaaro. Takomorunners facesivuilta löytyy myös juttuja muista mein teamin porukasta niinkuin mustakin. Käykää ihmees tutustumassa :)